Ei koirapojalle voi nimeä antaa ennen kun sen kanssa on matkannut halki Suomen ja tullut kotiin.
Tässä on Humu. Kasvattaja kutsui Pekaksi. Nyt se on sitten Humu(-Pekka). Reipasotteinen koirapoika. Iloinen, vikkelä ja touhukas. Kotimatka kesti liki 10 tuntia, joten puolilta öin olimme perillä. Aikamoinen rakko täytyy koirapojalla olla, kun koko matkalla en onnistunut houkuttelemaan lorattamaan kertaakaan. Matakakassikin oli ihan kuiva. Yön nukuimme ja tässä vähän ensimmäisen aamun tunnelmia.
Tuikku eii vielä ole tullut kotiin, joten tutustuminen on edessäpäin molemmin puolin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.