Humppa-Humu on valinnut kaikista tarjolla olevista vaihtoehdoista nukkumapaikakseen kassin, jossa matkasi Eurasta Joensuuhun. Siellä se nukkuu silloin, kun haluaa ihan oikeasti olla rauhassa ja silloin, kun jää yksin. Yksinoloa on harjoiteltu pienissä erissä, eikä toistaiseksi ainakaan näyttäisi olevan hankalaa. Autoilee toistaiseksi samaisessa kassissa.

Myös pannan käyttämistä ja hihnassa kulkemista on alettu pikkiriikkisen harjoitella. Panta unohtuu, kun tepsutellaan uusissa maisemissa (=rivitalon takapihan takaisella nurmikolla toistaiseksi.) Vieraat koirat ja autot pelottavat, vaikka kaukaa katsellaan. Siedättämistä täytyy jatkaa pikkuhiljaa.

Terävä se on kuin partaveitsi. Ymmärtää jo ainakin nimensä, samoin "tule"-sanan (joskaan ei aina noudata), "mennään ulos" ja "mennään sisään".  Minua välillä harmittaa, kun Tuikku sählää mustasukkaisena mukana joka käänteessä, jolloin moni hyvä oppimistilanne menee myttyyn.  Tuikku on kiltti koira ja tarvitsee oman paikkansa ja aikansa. Opetteluahan tämä on vielä Tuikullekin.

Humu on aikamoinen häntäkärpänen, ei juurikaan laske minua silmistään, vaan vaihtaa paikkaa sen mukaan, mihin minä siirryn. Koiraan kompastumisen riski on ilmeinen. Toivottavasti kumpikaan emme vakavasti vahingoitu.

Tuikkua Humu on jo oppinut lukemaan aika hyvin. Tuikku ei usein innostu leikkimään, mutta silloin kun innostuu, leikki sujuu aika kivasti molemmilta vaikka minua kokoero vähän hirvittää. 

Pissat Humu tekee useimmiten ulos, kotona sisällä poikkeuksetta sanomalehdille. (Äitini luona käväistessä kuitenkin keskelle lattiaa.) Päivällä kakatkin osuvat ulos, mutta vaikuttaisi siltä, että suurimman osan kakoistaan Humu säästää yöksi, ja usein aamulla lattialta löytyy kolmekin kakkakasaa.

Humu on kiva koirapoika ja kunhan se tuosta herää, lähdemme ostamaan valjaita. Ajattelin, että kotilähiössä harjoitellaan hihnakäyttäytymistä pannan kanssa, metsässä saa kuljeskella flexin päässä valjaissa. Kaikki noutajan ja paimenkoiran pentuni ovat kulkeneet metsässä vapaina, mutta Humun suhteen olen epävarma kahdesta syystä: Säikähtäessään ja riittävän etäällä ollessaan se saattaa pinkaista pakoon ihan mihin suuntaan tahansa. Jossain vaiheessa saattaa riistaviettikin herätä ja olisi kovasti onnetonta, jos en onnistu pitämään sitä hallinnassa.